Torikahvilassa Santun kanssa

Olin torilla kahvilla ystäväni Santun kanssa. Santulla oli lippalakki päässä tukkaa peittämässä. Minulla ei ollut lippalakkia. Olin sentään laittanut aamulla geeliä. Nuorena laitoin Brylcreemiä, kun tukkaa oli. Piti saada fåågu, eli etulaine. Se oli muotia silloin. Nyt käytän geeliä pääasiassa siksi, ettei päänahkaa kiristäisi. Geelin vaikutuksesta päänahka saattaa kyllä kiiltää. En tiedä onko se muodin mukaista. Pitäisikö päänahan olla matta vai kiiltävä? En tiedä.

– Kuinka äitisi voi, kysyin Santulta.

– No, kohtalaisesti. Onhan hänellä jo ikää yli yhdeksänkymmentä vuotta.

– Ohoh! Pitkäikäistä sukua.

Santtu kertoi sukunsa pitkä- tai lyhytikäisyydestä. Samalla katselin kilpailevaa torikahvilaa, jonne näytti kerääntyvän väkeä aamukahville. Keskustelumme polveili sinne ja tänne. Sotajuttuihin, Marskiin ja tietysti työasioihin. Ne ohitettiin liikoja märehtimättä. Sitten kerroin ystävästäni Matista Santulle. Luottamuksellisesti.

– Kovat oli ajat Matilla parisenkymmentä vuotta sitten, huokaisin.

– Kuis?

– No, joutui työttömäksi ja eukkokin lähti.

– Ai. Menikö Matilta henki, kysyi Santtu.

– Ei mennyt, mutta hilkulla oli. Joutui käymään oikein kallonkutistajan juttusilla.

– Ihanko psykiatrin luona?

– No, yhden kerran sellaisenkin luona, mutta useimmiten Manta nimisen psykologin luona.

– Jaa, sanoi Santtu.

Tässä vaiheessa pidin luovan tauon ja katselin torille. Siellä laitettiin myyntipöytiä kuntoon. Myytäväksi tuli kukkia, vaatteita, perunoita, porkkanoita ynnä muuta. Matin vaiheet palautuivat mieleen.

– Matti jutteli asioitaan rauhallisesti, kun kotona kuuntelijana oli yleensä vain seinät.

– Tylsäähän se on seinille puhua, parempi puhua vaikka psykologille, sanoi Santtu.

– Niin on. Jotenkin se juttu meni homoseksuaalisuuteen. Arvaapa mitä sitten tapahtui?

– Enpä osaa arvata.

– Se psykologi, Manta, joka muuten oli hyvin runsasmuotoinen nainen, Manta toisti ”Homoseksualismin Edistämisyhdistyksen”, eli SETAn (Seksuaalinen tasavertaisuus ry) entisen pomon, Jorma Hölän ajatuksia. Sitten Matti teki virheen.

– Ohoh, kuinka niin?

– Matti sanoi rehellisen mielipiteensä ”homoseksuaalisuus on luonnotonta ja iljettävää”. Sitä ei Matin olisi pitänyt sanoa.

– Kuinka niin?

– No, se rehevä psykologinainen, Manta, suuttui. Matti kertoi pelänneensä, että Manta hyökkää päälle ja ryhtyy väkivaltaiseksi.

– Ei kuitenkaan kimppuun käynyt?

– Luojan kiitos, ei käynyt.

Turistiin me Santun kanssa muutakin, muttei sitä kaikkea kaikille kerrota. Saa meillä ukoillakin olla salaisuutemme. Eikö saakin? Aikamme turistua nousimme pöydän äärestä. Pudotimme pahvimukit roskikseen ja poistuimme. Menin ostamaan perunoita ja Santtu jonnekin muualle.

Käykääpä torilla. Se kannattaa.

Wanha Käpy