Swanovskien häät

Tämä on yksi niistä monista visioista, mitä ihminen ja erityisesti pakinoitsija voi
nähdä. Luciano Waris, työtön, tangolauluopintoja harrastava elatusvelvollinen, seisoo
vihkiryijyn edessä. Yrittää seistä tutisematta morsiamensa vieressä. Varmistaaksemme,
että tämä on pakina, eikä kolumni, käytämme pastoreista lyhenteitä. Toinen heistä on pastori A ja toinen pastori B.

Pastorit ovat liturgoineet duettona kovaa ja komeasti. Kumpikaan ei edes yrittänyt
päästä siihen taiteelliseen tasoon, johon sievähkö huippusopraano pääsi eräässä maamme temppeleistä. Hänen laulunopettajansa oli onnistunut kehittämään laulajattaren taidot niin korkealle, ettei hänen laulustaan kuulunut yhtään ymmärrettävää sanaa. Emme edes tiedä, lauloiko hän suomeksi vai latinaksi. Ach-äänteiden puuttumisesta voimme päätellä, että saksaa se ei ollut. Suhuäänteitäkään ei ollut riittävästi, että saisimme aiheen syyttää slaavilaisia kieliryhmiä epäselvyydestä. Ilkeänä ihmisenä uskallamme väittää, että joku, todennäköisesti arkipiispa tai hänen hiippansa oli antanut määräyksen, että kirkossa esitettävän laulun on oltava äänenkäytöllisesti niin korkeatasoista, että sanoma – jos sitä nyt olikaan – on hävitettävä. Ehkä tämä on sitä suomalaista sosialismia, jossa pyritään estämään hyvän sanoman eteenpäin meno? Ehkä vika oli kuulijoiden korvissa tai allekirjoittaneen korvien välissä.
Anteeksi pitkä viivähdys menneisyydessä. Palatkaamme vaihtoehtoiseen ja ehdolliseen tulevaan todellisuuteen. Eräässä maamme kirkossa on häät. On juuri päästy siihen kohtaan, jossa lyhyen kaavan mukaan kysytään:

– Tahdotko sinä, Petulia Pääskynen, ottaa Luciano Wariksen aviomieheksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastamäessä?

– Tahdon, tsirpahtaa neiti Pääskynen matalalla altollaan.

– Tahdotko sinä Luciano Waris, ottaa Petulia Pääskysen aviovaimoksesi ja rakastaa häntä
myötä- ja vastamäessä.

– Tahdon, kraakkaa herra Waris.

Näin olisi vanhan ja lyhennetyn kaavan mukaan. Jumalanpalveluksen uudistuskomitea on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että vihkiseremoniakin täytyy uudistaa siten, että tuon tärkeän kysymyksen esittäminen on tehtävä seuraavasti:

– Tahdotko sinä, Petulia Pääskynen, entinen Hakkarainen, omaa sukua Virtasen Väinön tytär, joka taas on Miettisen Kaisan poika ja Miettisen Kaisa taasen on Guttwosen Karl-nimisen sotaherran lehtolapsi, Guttwosen Karl on Natalia von Schulzenbvögelin poika ja … …

– Tahdotko sinä, Luciano Waris, entinen Kuikka, omaa sukua Peipposen Puavon jälkeläinen, Peipposen Puavo taasen on Nätti Jussin pojanpoika, Nätti Jussin äiti sitävastoin on Rohmo Guttosen tytär … … …

Uudistuskomitean uudistusehdotuksen mukaisesti aloitetut Petulia Pääskysen ja Luciano
Wariksen hääseremoniat jatkuivat ja jatkuivat. Uudistuskomitea oli antanut määräyksen, että tässä kohdin seremoniaa on lueteltava tarkka sukuluettelo morsiusparista Aatamiin ja Eevaan asti. Seremonia kesti ja kesti. Morsiuspari vaihtoi jalkaa ja katseita. Pikkuhiljaa hiki alkoi helmeillä molempien otsalla. Morsiamen ehostus sai hikinorojen aiheuttamia juovia. Sulhasen tukka harmaantui silminnähden. Häävieraat alkoivat availla kännyköitään. Jotkut yrittivät soittaa taksia hakemaan. Eräät soittivat toisilleen. Pastorit jatkoivat protokollan mukaista sukuluettelon lukemista. Häävieraat kääntyilivät toistensa puoleen ja vaihtoivat käyntikortteja. Pastorit A ja B eivät huomanneet, että ainakin kuusi häävierasta ehti kuolla. Heidät kannettiin suoraan alakerran kylmiöön eli kryptaan. Vahtimestari poistui heittämään hiiliä krematorion uuniin ja poraamaan kuoppia tuhkauurnille. Kauan eläköön uudistuskomitea! Häät ovat ihana juhla!

Emme ole saaneet tietoomme oliko vihkikaavasta kokonaan poistettu se kysymys, joka vanhassa kaavassa on. Emme edes tiedä pääsikö seremonia koskaan siihen kohtaan, jossa tehdään ne tärkeät kysymykset. Neiti Pääskynen ja herra Waris soittivat kännyköillään Lääninhallitukseen loputtomiin kestävän sukuluettelon lukemisen aikana ja anoivat lupaa sukunimenvaihtoon. Lupa myönnettiin. Näin heistä tuli herra ja rouva Swanovski. Käsi kädessä kyyhkyläisiltä näyttävä Swanovskin pariskunta poistui vaivihkaa kirkosta vielä hengissä olevien, paikalle jääneiden, kahden häävieraan seuraamina. Pastorit jatkoivat sukuluettelon lukemista huomaamatta kirkkosalin tyhjenemistä.

Protokollan valvontaviranomainen teki juhlista valituksen kirkkohallitukseen, koska videoidusta hääjuhlasta kävi ilmi, että luettelon jossain vaiheessa jompikumpi pastoreista lausui jonkun esi-isän tai äidin nimen hieman väärin. Luojan kiitos, herra ja rouva Swanovski ovat onnellisen tietämättömiä valituksesta ja vaeltavat häämatkallaan käsi kädessä Jerusalemin kaduilla.

Wanha Käpy

kirjoittanut Pekka Sevanto Vantaalla loka- tai marraskuussa 1999

Mainokset