Nostot

ÖKLÖPUHETTA

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni Untamo Hylkiön. Muistattehan hänet? Hän on runoilija, tai oikeastaan runoilijaharjoittelija. Harjoittelija siksi, että yksikään kustantaja ei ole toistaiseksi julkaissut hänen runokokoelmaansa. Nyt niiden kokoaminen on jo vaikeata. Hän, kun on kirjoittanut niitä lyijykynällä löytämiinsä paperinpaloihin. Paperinpaloja hän on pitänyt taskussaan. Joskus lukenut runojaan joillekin satunnaisesti tapaamilleen lähimmäisille. On hän lukenut niitä rannalla istuessaan sorsille, variksille, naakoille ja varpusillekin.

Istuimme yhdessä puiston penkillä. Aurinko lämmitti mukavasti. Untamo ei ole kovin puhelias. Hän puhuu harvoin ja lyhyesti. Ehkä se onkin runoilijoiden tärkein ominaisuus? Hän veti ilmaa sisäänsä, aukaisi suunsa ja sanoi:

– Onko olemassa lakia Öklöpuheesta?

– Häh? Mitä se öklöpuhe on? Vihapuheesta olen paljonkin kuullut, mutten öklöpuheesta?

– No, se on sitä, kun joku tuntematon naisimmeinen sanoo sinua rakkaaksi.

– Ai! Onko joku sanonut sinua rakkaaksi, kysyin.

– On, vastasi herra Hylkiö tyynesti.

Katselimme auringon kimallusta järven pinnalla. Lokit lentelivät taivaalla ja tekivät välillä syöksyjä järven pintaa kohti. Yrittivätköhän pyydystää kalaa? Muutama sorsa nousi rannalle ja lähti vaappumaan meitä kohti. Onkohan Untamo rakastunut? Katsoin häntä kohti. No, ihan normaalilta näytti. Jos ihminen on rakastunut voi ulkoinen olemuskin muuttua epänormaaliksi, eikö vain? Rakastuneen ihmisen katseesta loistaa tähtien kimallus ja poskissa on hento punerrus. Silmiin en Untamoa katsonut, koska istuimme rinnakkain. Hänen poskensakin näytti olevan vain terveesti ruskettunut. Ei taida olla rakastunut.

– Kerro lisää, pyysin.

– No, yksi tuiki tuntematon naisimmeinen on muutaman kerran kysynyt minulta ”rakas, kuinka voit”.

– Ohoh! Entä sitten?

– Sehän on sopimatonta, eikö olekin?

– Ai. Loukkaannuitko myös?

– Kyllä. Eihän tuntematonta ihmistä saa sanoa rakkaaksi. Se on Öklöpuhetta, joka pitäisi kieltää lailla.

Muutama pilvi leijaili taivaalla ja aurinkokin oli siirtynyt parin piirun verran länttä kohti. En tiedä mitä ystäväni, Untamo, mietti. Itse ajattelin eduskuntaa, oikeuslaitostamme, isänmaatamme ja ihmisiä, jotka täällä asuvat. Ajat muuttuvat, ihmisiä jää työttömäksi. Lakeja laaditaan lisää ja näin ainakin viranomaiset ja oikeuslaitos saavat lisää töitä. Varmimmin välttyy syytöksiltä, kun ei puhu, kirjoita, eikä julkaise mitään.

Jos tapaatte Untamo Hylkiön, älkää sanoko häntä rakkaaksi.