Kapusta kahtia

Ostamme romua, myymme antiikkia, sanoi rehellinen vanhain tavarain myyjä. Vai onko hän rehellinen? Minun mielestäni on. Hänhän ostaa halvalla, antaa tuotteille lisäarvoa nimeämällä sen antiikiksi ja myy sitten kalliimmalla hinnalla. Näin hän elättää itsensä, perheensä ja auttaa myös lähimmäisiään. Hän on arvostettu Vinttikauppias. Ei miljonääri, muttei ihan senttinäärikään.

Eikö verottaja ole vielä huomannut, että nyt olisi oiva tilaisuus hankkia lisätuloa? Älkää olko huolissanne, kyllä se vielä tulee. Uusi verotusperuste. Arvelen, että se tulee ennemmin, kuin ammattiyhdistysjäsenmaksujen verovähennysoikeus poistuu.

Tämä on sitten tulevaisuuteen kurkottava juttu, sillä nythän verotulot kasvavat huikeaa vauhtia. On pelättävissä, että pienen valtion aarrekammio osoittautuu liian pieneksi. On ryhdyttävä rakentamaan uutta ja kiireesti. Olisihan se suunnaton häpeä, jos arvokkaita verojuoruja ( vero €) ei saataisi mahtumaan minnekään.

No, nyt ei voi kuin huokaista oikealle yläviistoon.

– Kiitos Euroopan Unionista.
– Ohoh, ethän sinä pidä siitä, kuului hieman hämmästynyt, mutta lempeä ääni.
– Pidänhän minä, kivahdin.

Yläkerrassa oli hiljaista. Liekö aamutoimet menossa? Kiireellisempiä viestejä tullut? Joku allekirjoittanutta tärkeämpi henkilö ottanut yhteyttä? Sieltä kuului hiljainen rykäys.

– Onko kurkku kuiva, kysyn minä, ennen kuin Yläkerran Isäntä ehti sanoa mitään.
– Kiitos kysymästä. Ei ole.
– Tuleeko se Finnexit?

Syvä hiljaisuus jälleen. Yläkerrassa. Ja täällä alhaallakin on hiljaista. Ulkona ei ole niin hiljaista. Siellä on ääniä: linnunlaulua, lehtien havinaa, hyönteisten surinaa ja laineiden liplatusta.

Yläkerrassa havahduttiin ja sieltä kuului:

– Puhuitkohan sinä totta, kun sanoit pitäväsi Euroopan Unionista?

Nyt en voinut muuta, kuin katsoa varpaitani kohti. Huokaista. Ja vastata.

– Anteeksi. Tiedänhän minä, ettei pitäisi kiukutella, valehdella, eikä teeskennellä.
– Mutta tuleeko se Finnexit, kysyn kärsimättömästi.

Huokaus, toinen huokaus ja kolmaskin huokaus. Ei kuulu vastausta. Nyt en voi muuta, kuin lähteä etsimään sitä vanhaa, käytettyä ja hieman halkinaista kapustaa. Jos löydän sen, nimeän sen antiikiksi. Se on merkittävä testamenttiin ja laitettava selkeä ohje, että kapusta on halkaistava kokonaan. Puoliskot on jaettava lakien ja asetusten mukaan perijöille.

Antiikkia se joka tapauksessa on.

Wanha Käpy

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s