Lucianon joulu

Luciano Swanovski istuu lempituolissaan ikkunan vieressä kirja kädessä ja katsoo ulos ikkunasta. Täytyy lepuuttaa välillä silmiä lukemisen lomassa. Ulkona olisi säkkipimeää, ellei katulampuissa olisi valoja. Maa on saanut jo lumipeitteen. Lunta sataa. Lumihiutaleet leijuvat verkkaisesti alaspäin katulampun valossa. Talvi voi olla kylmä, mutta kaunis.

Hän huokaa. Yrittää keskittyä lukemiseen: ”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.” 

–         Olihan se mukavaa, kun verottaja maksoi vähän takaisin niitä veroja, huokasi Luciano, vaikka olisihan se parempi, jos ei niitä niin paljon perittäisi meiltä yksin asuvilta, pienituloisilta ja vanhoilta.

Luciano luki lisää. Eihän joulu ole joulu, ellei lue edes kerran jouluevankeliumia.  

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. 

Luciano nosti katseensa kirjasta. Pieni hymynväre tuli suupieleen.

–         Pidettiin raitiovaunussa morsmaikun kanssa vasemmalla kädellä ylhäältä kiinni niin, että mahdollisimman moni kanssamatkustaja näki uudet kiiltävät kihlasormukset. Lasta ei meille vielä silloin ollut tulossa.

Luciano pysähtyi miettimään: kyllä oli Betlehemissä tungosta, kun Marian ja Joosefin piti majoittua eläinten talliin.Olikohan ihmisillä ensimmäisenä jouluna niin kiire, kuin nykyihmisillä?

Hieman mietteliäs hymy levisi Luciano Swanovskin huulille.

–         Kyllä naisten osa kova, kun pitää tehdä niin hirveästi jouluvalmisteluja. Yhtenä jouluna minunkin vaimoni leipoi, teki jouluruokia ja paketoi lahjoja yötä myöten niin ahkerasti, että nukahti jouluaattoiltana jo kello kuusi. Lapsille piti antaa pienet lahjat ennen joulupukin tuloa. Joulupukki kutsuttiin käymään vasta sitten, kun äiti oli herännyt.

Luciano jatkoi lukemista: Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. 

Luciano huokaisi:

–         Lapset ovat Herran lahja. Kiitos lapsista ja lastenlapsista. Jeesus lapsi sydämessä, on se suurin lahja.

Vaikka uni alkoi painaa silmiä, luki Luciano Swanowski jouluevankeliumin loppuun:

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:   

– Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Wanha Käpy

Pakina kirjoitettu 15.12.2010
Mainokset

Leikkauksia

 

Muistatteko työttömäksi jääneen oopperalaulaja Luciano Swanovskin? Ai ette. Hänhän ryhtyi opiskelemaan tangolaulajaksi olettaen, että tangolaulaja saa helpommin töitä, kuin oopperalaulaja. Hänen tavoitteenaan on maisterin tutkinnon suorittaminen Sibelius Akatemiassa. Kyseinen oppilaitos on  – viisasta kyllä – popularisoitunut, eli siitä on tullut populistinen oppilaitos. Tällä ei sitten ole mitään, ei niin yhtikäs mitään. yhteyttä päivänpolitiikkaan. Ei kummallakaan, siis Sibelius Akatemian päätöksellä perustaa tangolaulun opetuslinja ja ryhtyä tuottamaan akateemisesti koulutettuja tangolaulajia, eikä tällä pakinalla.

Jos luulette löytävänne tästä pakinasta jotain puolue- tai muita poliittisia kytkentöjä, kehotan teitä varaamaan ajan luulotauteihin erikoistuneelle psykiatrille. Olette todennäköisesti sairastunut pahimman lajin luulotautiin ja teidän on  syytä mennä psykoterapiaan. Psykoterapia on lääketieteen laji, jonka pääasiallisena tarkoituksena on pitää siihen erikoistuneet terapeutit taloudellisesti hyvinvoivina.

Luciano Swanovski opiskelee siis tangolaulun maisteriksi. Opiskeluun kuuluu ahkera harjoittelu.

Yksi Lucianon mielitehtäviä on harjoitella tangoa, joka alkaa sanoilla ”Aavan meren tuolla puolen, jossain kaukana on maa …”.  Sitä laulaessaan hän samaistuu niihin tuhansiin ja taas tuhansiin ihmisiin tällä pallolla, jotka haaveilevat pääsystä tänne pohjoiseen paratiisiin asumaan. Heidän kuvitelmissaan on maa, jossa heille tarjotaan kaikki mitä he haluavat ja ilmaiseksi.  Luciano tutustui opiskelupaikallaan entisen valtiovarainministerin Saleh Ninihumin sukulaiseen Mumbah Zah Soleikumiin. Heistä tuli hyvät ystävät.

Eräänä päivänä Luciano istui Sibelius Akatemian kahvilassa ystävänsä, myös tangolaulua opiskelevan Mumbahin, kanssa juomassa kahvia ja keskustelemassa:

–          Me hyvin, HYVIN, onnellisia, kun Saleh’ista tuli ministeri, sanoi Mumbah.

–          Järjestikö hän teille rahaa, koska oli valtiovarainministeri?

–          No, ei suora, hymähti Mumbah.

–          Kuinka sitten?

–          Me hyvin onnellisia. Koko suku muutta tänne, sanoi Mumbah, hymyillen, valkoinen hammasrivi hohtaen tummilla kasvoilla.

–          Joko teidän koko sukunne on muuttanut tänne?

–          Ei viela, sanoi Mumbah murheellisena, kyla kaikki muutavat. Mina ole varma.

–          Niin. Todennäköistä se on, huokaisi Luciano.

Keskustelu jatkui luottamuksellisessa sävyssä. Herra Luciano Swanovski ei omasta mielestään ole rasisti ja hän pyrkii hyväksymään, ystävystymään ja jopa rakastamaan kaikkia ihmisiä kaikkialla ihonväristä, kielestä, poliittisista mielipiteistä, tai uskonnollisista näkemyksistä huolimatta. Hänen henkitoreissaan oleva rasisminsa alkoi heräillä, kun keskustelu jatkui:

–          Sina ole minu ustava. Mina kerto sinule salaisuuden, kuiskasi Mumbah.

Herra Luciano Swanovski kumartui Mumbahia kohti ja herkisti korvansa. Mumbah jatkoi:

–          Minu isoisoisoisoisoisäni ja isoisoisoisoäitinikin muutavat täne, kuiskasi Mumbah, silmät ilosta hehkuen.

–          Kuinka se on mahdollista? Eiväthän he voi enää olla elossa, kysyi Luciano.

–          Ei he olekan, hymyili Mumbah, me kaivame heidän luut ja tuo täne. Me vaati maata oma hautausmaa varten. Me saa. Ihan varmasti. Te suomalaiset NIIN ustavalaisia!

Luciano Swanovski oli liikutuksesta sanaton. Tätähän me suomalaiset olemme halunneet. Suomi täytyy brändätä, eli julkikuva kiillottaa niin, että olemme maailman paras  maa kaikkien ulkomaiden keskuudessa. Pieni huolenhäivähdys tuli mieleen, kun hän muisti erään – ei niin kovin iäkkäänkään – eläkeläispariskunnan, jotka pyrkivät elämään säästeliäästi tinkien omasta hyvinvoinnistaankin. Valtiovalta ei ole ilmoittanut eläkkeiden, tai suomalaisille kohdistetuista sosiaalitukien leikkauksista valtion talouden tasapainottamiseksi. Ei leikkauksia. EI!

Moni eläkeläinen on kuitenkin aloittanut jo leikkaukset. Lautasliinat leikataan kahtia, samoin nenäliinat ja WC-paperi. Perunoitakin ostetaan yksin kappalein. Puoli perunaa riittää yhden suomalaisen eläkeläisen päiväannokseksi. Näin saadaan suomalaisten eläkkeisiin kuluva rahamäärä puolitettua. Ellei valtio leikkaa, eläkeläiset leikkaavat.

Leikkaathan sinäkin?

Wanha Käpy

Alkuperäinen pakina kirjoitettu 10.5.2011

Karsinogeenikatastrofi

Kello tikittää. Se mittaa aikaa. Oletteko huomanneet, että tikitys häiritsee? Yrittäkääpä nukkua, kun kuulette kellon tikittävän. Siinä käy niin, että alat automaattisesti laskea sekunteja: yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja niin edelleen. Kun laskee tarpeeksi kauan yleensä nukahtaa. Untahan sitä immeinen tarvitsee jaksaakseen nousta aamulla syömään. Syönnin jälkeen voi taas köllähtää torkuille.

Syöminenhän on nykyään vaarallista. Vai ettekö ole kuulleet karsinogeeneistä? Ne aiheuttavat syöpää. Syöpään on moni kuollut syötyään liikaa karsinogeenejä. Niitä saa kehoonsa, kun syö paahdettua leipää, paistettuja perunoita, popcornia, ranskan perunoita ja paistettuja muikkuja. Siis, jos haluatte välttää syöpää, älkää paistako, tai paahtako mitään ennen syömistä. Varmimmin välttää syövän, kun ei syö mitään.

Lääketieteilijät eivät ole vielä julkistaneet sitä, että  karsinogeenejä myös liihottelee ilmassa jokaisen ihmisen lähettyvillä. Lentävät karsinogeenit ovat latinalaiselta nimeltään Octopussis Riotica Karsicanus (ORK). Ne lentelevät röyhkeästi viattomien ihmispoloisten ympärillä päästäkseen iskeytymään nenän kautta keuhkoihin ja sieltä sydämeen. Ilmassa liihottavilla mikroskooppisen pienillä ja keveillä ORKeilla on kahdeksan lonkeroa, joilla ne yrittävät tarttua nenäkarvoihin päästäkseen luikahtamaan sitä kautta ihmisen sisään. Ne pyrkivät jopa ihmisen sieluun. Eikö ole kauheata!

Taloudellisen taantuman uhatessa, ja Euroopan Unionin rahan tarpeen jatkuvasti kasvaessa, on valtiovalta viisaudessaan päättänyt lisätä kansalaisten verorasitusta varsin laajalla rintamalla. Ai, miten tämä nyt sitten karsinogeeneihin liittyy? Kyllä se vaan liittyy: kaikkihan vaikuttaa kaikkeen, eikö totta?

Valtion-, EU:n ja maailmantalouden kannalta on kauhistuttavaa, kun on löytynyt tällainen lentävä karsinogeenin mutaatio, joka ei aiheuta syöpää, vaan aivan muuta. Sen kaikkia vaikutuksia ei vielä edes tiedetä. Yhden varman tapauksen voin kertoa; vaimoni käyttää mielellään keittiössämme karsinogeenikonetta, eli leivänpaahdinta. Viime viikolla hän sai yht’äkkiä vaarallisen, Octopussis Riotica Karsicanuksen aiheuttaman kohtauksen ja hylkäsi koko leivänpaahtimen! Vasta kaksikymmentävuotias, siisti ja täysin toimiva karsinogeenikoneemme vietiin kirpputorille odottamaan uutta kotia! Tämähän on katastrofi! Enää ei tule paahdetun leivän tuoksua ja ilmassa vielä jäljellä olevat ORKitkin kuolevat, kun ei ole laitetta, josta ne ovat lähtöisin.

Mikähän on tämän katastrofin vaikutus kaupungin, valtion, EU:n ja koko maailman talouteen?